Ratakausi alkoi, niin myös juoksuaika...

Niin. Tätä on odotettu viime lokakuusta saakka, kevättä ja ratakauden alkua. Tänään, helatorstaina Kaupin radalla järjestettiin koejuoksu- ja ratatreenitsembalot ja koiria tuli kauempaakin harjoittelemaan ratajuoksun saloja. Tuntui että paikalla oli kaikki, kaikki paitsi me.

Piri nimittäin aloitti juoksunsa eilen. Eilen! Päivää ennen treenien alkua! Julmaa kohtalon ivaa, sanon minä. Miksei se voinut tehdä juoksuja vaikka tammi- tai helmikuussa?! Tai pantata niitä vaikka 2-vuotiaaksi saakka?! Nyt neitokainen on 16 kuukautta vanha ja ilmeisesti aikuistumassa. Liian aikaisin! Tai liian myöhään, miten vaan, väärään aikaan enivei.

Käytiin Epun kanssa kuitenkin kahdestaan radalla haistelemassa tuulia (toivottua grillimakkaran hajua ei löytynyt) ja tapaamassa tuttuja. Ja hieromassa suolaa haavoihin, hehe. Mukavaa oli, mutta vielä mukavampaa olisi ollut omien koirien kanssa! Numahan ei juokse radalla 2011 keväällä tapahtuneen tapaturman takia, jolloin siltä revähtivät molemmat cracilikset (suuret reisilihakset). Maastoissa pappa saattaa vielä pinkoa startin-pari, mutta radalle emme sitä enää vie. Ja mikä tärkeintä, normaalielämää reidet kestävät onneksi hyvin.

Pirin ihana kasvattaja on onneksi luvannut ottaa pienen punapyllyn hoitoon juoksujen ajaksi. Suurkiitokset Sökövinttilään! Sunnuntaina olisi tarkoitus viedä Piri äitinsä ja siskonsa hoteisiin pariksi viikoksi (kaiketi?). Tulee ihan hirveä ikävä! Pipana on ollut meidän elämän keskipisteenä jo yli vuoden, enkä tiedä miten me osataan olla kotona ilman sitä! Sen aktiivisuus, leikkisyys ja uteliaisuus sekä laaja ääniskaala antaa oman mausteensa ja piristyksensä harmaaseen arkeen. Koti tuntuu varmaan aika tyhjältä Numan ja geriatriaosaston kanssa keskenään.

Kun kotiuduttiin radalta, whippetit pääsivät pyörälenkille Rosendahlin rantaan, missä viskoin niille palloja ja saivat juosta urakalla. Kotiin pyöräiltyämme otin vanhukset ja kävelin niiden kanssa Ruokatorin läpi, joka on taas valloittanut kotipuistomme pariksi viikoksi. Kaikkea kivaa siellä näkyi, pitää ehkä käydä ihan ihmisten kesken katselemassa tarkemmin, mitä kaikkea olisi tarjolla.

Huomenna Ziggy täyttää 12 vuotta!! Täytyy keksiä sen kanssa jotain kivaa tekemistä. Maksalaatikkokakun se saa ainakin. Tai sitten jotain kaupan purkkiruokaa, se jostain syystä rakastaa koirien purkkiruokia. Käydään ehkä kävelyllä eläinkaupassa tai jotain, mulla on onneksi vapaapäivä.

Numa nojailee haikeana Pirin tuoksuvaan takapuoleen.